Kadottaako oikoluku kirjoittajan oman äänen?

Kadottaako oikoluku kirjoittajan oman äänen?

Kadottaako oikoluku kirjoittajan oman äänen? Spoilaan heti: ei kadota.

Jos olet joskus antanut tekstisi oikoluettavaksi tai harkitset sitä, olet saattanut miettiä, mitä sanoillesi oikolukijan käsissä tapahtuu.

Kirjoittajat ovat joskus huolissaan siitä, tuleeko heidän teksteistään oikoluvun jälkeen tylsiä ja paperinmakuisia. Vastaukseni tähän on, että niin käy ainoastaan silloin, jos he ovat kirjoittaneet tylsän tekstin.

Kadottaako oikoluku kirjoittajan oman äänen?

Ennen kuin tarkastellaan oikolukua ja sen tuomaa lopputulosta lähemmin, pidetään pienet termitalkoot. Tekstien viimeistelystä käytetään nimittäin erilaisia nimityksiä sen mukaan, miten perusteellisesti sisältöä muokataan tai korjataan.

Typojen tarkistuksesta tyylikysymyksiin – termit tutuiksi

Oikoluku on monelle se tutuin termi, jolla tarkoitetaan tekstin viimeistelyä julkaisukuntoon. Oikoluvulla viitataan monesti kevyehköön tarkistukseen, jossa korjataan kirjoitusvirheitä, välimerkkejä ja muita kielioppiasioita. Kielitoimiston sanakirja suosittaa oikoluvun tilalle sanaa korjausluku. Itse käytän korjausluku-termiä harvoin, koska asiakkaani eivät ole koskaan kuulleetkaan siitä.

Oikolukua järeämpää viimeistelyä on tekstintarkistus tai kielentarkistus. Niissä tekstiin mennään syvemmälle. Tekstintarkistuksessa voidaan puuttua esimerkiksi sanavalintoihin, virkerajoihin tai yleiseen ymmärrettävyyteen.

Todellisuudessa oikoluku ja tekstintarkistus menevät usein sekaisin, ja ne voivat myös limittyä käytännön korjaustyössä. Termejä tärkeämpää on sopia toisen osapuolen kanssa, millaista muokkausta odotetaan.

Tässä artikkelissa käytän oikoluku-termiä siksi, että se on kaikille tutuin. Laajennan sitä koskemaan kirjoitus- ja kielioppivirheiden korjauksen lisäksi sävyn silottelua, jolloin lopputulos on mahdollisimman sujuva niin kieliopin kuin tyylin puolesta.

Kieliopin mukainen teksti ei tarkoita tylsää

Jotkut kirjoittajat ajattelevat, että kielioppisääntöjä noudattava teksti on jotenkin automaattisesti tylsää ja jäykkää. Pelkoina saattavat olla esimerkiksi pitkät ja monimutkaiset virkkeet tai kankeat ilmaisut.

Olen pohtinut tämänkaltaisia näkemyksiä pitkään, ja luulen, että olen keksinyt, mistä epäilykset saattavat kummuta. Voi olla, että kieliopin mukainen teksti yhdistetään mutkikkaaseen lakikieleen tai viranomaisten käyttämään virkakieleen.

Tavallisen kirjoittajan ei kuitenkaan millään tavalla kannata ottaa mallia lakiteksteistä tai kuvitella, että ne ovat hyvä esimerkki kirjakielestä. Vaikka lakiteksteiltä vaaditaan ymmärrettävyyttä ja kielinormien noudattamista, vakiintuneet termit ja tietyt sanamuodot ohjaavat niitä vaikeaselkoiseen suuntaan.

Esimerkkejä virkakielestä ovat vaikkapa Kelan kirjeet tai Verohallinnon päätökset. Niissäkin saatetaan nojata lakiteksteistä poimittuihin sanamuotoihin tai käyttää pitkiä virkkeitä, jotta varmistetaan, että asiasisältö on täsmälleen oikein. Tällöin viesti voi kuulostaa käsittämättömän kapulakieliseltä, mikä ei ole nykyisten kielenhuollon linjauksien mukaista.

Itse asiassa vuonna 2014 käynnistettiin virkakielikampanja, jonka tavoitteena on parantaa viranomaistekstien luettavuutta. Eräs käytännön korjaustoimista on välttää liian pitkiä ja raskaita virkkeitä. Ei siis kannata ajatella, että nykyisten kielisuositusten mukainen teksti suosii pituutta ja monimutkaisuutta.

Kun kuvittelet kieliopin mukaista tekstiä, unohda siis lakitekstit ja Kelan kirjeet. Mieti sen sijaan lempiromaaniasi tai sanomalehden henkilöreportaasia. Niiden kieli on yleensä eloisaa ja houkuttelevaa mutta silti kielioppinormien mukaista.

Oikoluku parantaa tekstin uskottavuutta

Kun tekstin uskaltaa antaa ammattilaisen viimeisteltäväksi, saattaa hämmästyä, mitä kaikkea sieltä löytyykään.

Meille kaikille on tuttua se, miten sokeaksi omille virheille tulee. Lukiessamme tekstejämme taustatiedot ja tulkinnat ovat valmiiksi mielessämme, jolloin helposti sivuutamme epäloogisuudet niitä huomaamatta. Ulkopuolinen sen sijaan näkee tekstin niin sanotusti tuorein silmin, ja virheet pomppaavat heti näkyviin.

Joskus voi myös olla niin, että äidinkielen osaamista pidetään itsestäänselvyytenä ja yliarvioidaan oma kielitaito. Kouluajoista on saattanut vierähtää tovi, joten kielioppisäännöt ovat voineet unohtua. Koulussa ei välttämättä edes ole opetettu sujuvaa kirjoittamista, vaan on jääty sijamuotojen tankkauksen linjalle.

Kielen ammattilainen osaa tarkastella tekstiä kokonaisuutena ja muokata sen sellaiseen kuntoon, että viesti on mahdollisimman ymmärrettävä ja tyylillisesti toimiva. Sujuva ja kielellisesti virheetön teksti huokuu ammattitaitoa ja vakuuttaa lukijan. Kun lukijan huomio on sisällössä eikä kielioppivirheissä, viesti menee paremmin perille ja kirjoittaja näyttäytyy positiivisessa valossa.

Ellei itse seuraa kielen muutoksia, ammattilaisesta on apua siinäkin, että tarkistettu teksti noudattaa kielen nykynormeja. Suositukset muuttuvat, ja vanhojen sääntöjen rinnalle voidaan hyväksyä rinnakkaismuotoja. Ammattilainen osaa myös päättää, sopiiko vanha vai uusi normi kyseiseen tekstiin paremmin.

Ammattilainen jättää kirjoittajan äänen näkyviin

Jos vielä mietit, katoaako oma äänesi kirjoittajana oikoluvun jälkeen, pelko on täysin turha. Kielioppiasioiden rukkauksen jälkeenkin kuulostat yhä itseltäsi mutta selkeämmältä. Kieliopin noudattaminen ei tee tekstistä tylsää, vaan syypää on sisältö.

Puhekielen käyttöä teksteissä pidetään joskus helppona ratkaisuna luoda rentoa vaikutelmaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos asiayhteys ja kohderyhmä sen sallivat, puhekielisyyksiä voi halutessaan käyttää.

Puhekielen käyttö tekstissä ei kuitenkaan ole helppoa, jos haluaa samalla vaikuttaa ammattitaitoiselta ja uskottavalta. Vaaditaan paljon pelisilmää ja sääntöjen osaamista, jotta puhekieli vaikuttaa harkitulta valinnalta eikä huolimattomuudelta.

Ammattilainen tuntee kielen säännöt ja osaa valita, mitä korjataan ja mitä jätetään. Kaikki puhekielisyydet eivät tuo tekstille lisäarvoa, päinvastoin. Esimerkiksi erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja on vaikea perustella, mutta murteellisia pronomineja tai arkikielisiä ilmauksia voi hyvin pitää harkittuina tehokeinoina.

***

Jos et ole valmis investoimaan ammattilaisen tekemään oikolukuun tai tekstintarkistukseen, lue teksti ajatuksella läpi itse. Jos aikaa on, anna tekstin hautua seuraavaan päivään, jolloin virheet yleensä huomaa helpommin.

Erilaiset oikolukuohjelmatkin ovat hyvää ensiapua. Kone ei korvaa ihmistä eikä ymmärrä asiayhteyksiä tai tyylikysymyksiä, mutta selkeät näppäilyvirheet se bongaa melko hyvin.

Tekstin voi antaa myös kaverin tai perheenjäsenen luettavaksi. Tällöin ei tietenkään päästä kielen ammattilaisen tarjoamaan tasoon, mutta ylimääräinen silmäpari on aina hyödyksi.

 

Vieraskynä Saara

Vieraskynän kirjoittajasta

Saara on ammatiltaan kääntäjä. Yrityksensä Pilkunviilaamon kautta hän tarjoaa kivaa kielenhuoltoa sekä hioo erilaisten tekstien pilkut ja muut kielioppiasiat kuntoon, jotta tekstin kirjoittaja näyttäytyy mahdollisimman positiivisessa valossa.

Scroll to Top